Hämeenlinnan kaupunginhallitus teki talouden tasapainottamisen yhteydessä esityksen “kokonaisvaltaisen seutuyhteistyön selvittämisestä” ja se jalostui nopeasti ihmisten mielissä ajatukseksi Hattula-Hämeenlinna-Janakkala -kuntaliitoksen uudelleenherättelystä. Sen jälkeen on nähty pienessä ajassa monia kannanottoja asian suhteen ja viimeisimpänä Hämeen Sanomat lähestyi viikonloppuna kyselyn muodossa kaikkien kolmen kunnan valtuutettuja asian tiimoilta.
Oma näkemykseni asian suhteen on täysin yksiselitteinen. Kuntaliitoksesta pitää olla aidosti hyötyä kaikkien kuntien asukkaille. Ikävä kyllä VTT:n tutkimusten mukaan kuntaliitosten taloudelliset hyödyt ovat jääneet jopa 10 vuoden aikajänteellä erittäin pieniksi – käytännössä jopa olemattomiksi. (lisää voi lukea esimerkiksi täältä). Mikään oikotie onneen se ei siis ole.
Mielestäni on selvää, että myös tässä spekuloidussa HHJ-liitoksessa saavutettavat hallinnolliset säästöt jäisivät auttamatta vähäisiksi kokonaisbudjettiin suhteutettuna. Minkäänlaisiin ”veroalennuksiin” ei tulisi olemaan varaa, vaan yhteisen kunnan verotustaso muodostuisi automaattisesti suurimman kunnan eli Hämeenlinnan mukaiseksi. Näin ollen hattulalaisten verorasitus nousisi nykyisestä sekä tulo- että kiinteistöveron osalta ja kuntalaiset jäisivät liitoksessa selkeästi nettomaksajan rooliin. Kun tämä yhdistetään vielä toiseen haittatekijään eli paikallisen itsehallinnon menettämiseen, on selvää, että kyseessä on Hattulan asukkaiden näkökulmasta täysin mahdoton yhtälö.
Yleisesti ottaen pienemmän kunnan kannattaa liittyä isompaan ainoastaan silloin, kun asukkaiden verotus on jo lähtökohtaisesti korkeammalla kuin “emokunnan” ja itsehallinnon menetys kompensoidaan alemmalla verotuksella. Myös historia todistaa tämän trendin.
Vuodesta 2009 alkaen noin 100 kuntaa on liittynyt johonkin isompaan kuntaan. Liittyneen kunnan tuloveroprosentti on ollut keskimäärin 0,7 prosenttiyksikköä korkeampi kuin emokunnan. Ainoastaan yhdeksän liitosta on tehty niin, että pienemmällä kunnalla on ollut alhaisempi veroprosentti. Näistä seitsemässä tapauksessa liittyjä oli alle 2500 asukkaan kunta, joten kyseessä on omalla tavallaan ns. “pakkoliitos”. Loput kaksi tapausta ovatkin sitten kahden suunnilleen samaa kokoluokkaa olevan kunnan yhdistymisiä (Vilppula 5300 as. ja Mänttä 7600 as. sekä Pernaja 4000 as. ja Loviisa 7000 as.).
Esimerkiksi Hattulan kokoinen Karjaa suostui liittymään Tammisaareen (nyk.Raaseporiin) siinä vaiheessa, kun veroprosentti oli 1.25 yksikköä korkeammalla kuin naapurilla. Samoin liki 10 000 asukkaan Halikko sai Saloon liittyessään hilattua veroprosenttia yhdellä prosenttiyksiköllä alaspäin. Esimerkkejä on lukuisia.
Tiivistetysti voi sanoa, että yli 9000 asukkaan Hattulan ja 67 000 asukkaan Hämeenlinnan kuntaliitos tulee ajankohtaiseksi aikaisintaan siinä vaiheessa, jos molempien kuntien verotus on joskus tulevaisuudessa samalla tasolla. Ja silloinkin voidaan edelleen kyseenalaistaa hattulalaisten saama hyöty liitoksesta. Siihen asti Hämeenlinnan on syytä keskittyä vain ja ainoastaan oman taloutensa korjaamiseen eikä etsiä “helppoa ratkaisua” kuntarajan toiselta puolelta. Tuskin Espookaan yrittää jatkuvasti ylipuhua Kauniaista kuntaliitokseen?
Yhteistyötä voidaan luonnollisesti tiivistää ja tiettyjä toimintoja yhdistää, koska niistä hyöty valuu molempiin suuntiin. Hämeen Sanomien kyselyssä kysyttiinkin myös konkreettisia esimerkkejä seutuyhteistyön parantamisesta. Itse mainitsin sellaisina rakennusvalvontatoimintojen yhdistämisen, isot yhteishankkeet esimerkiksi tehostetun palveluasumisen tiimoilta sekä digitaalisten järjestelmien ja palvelualustojen yhdenmukaistamisen.
Nämä (ja muutkin yhteistyökuviot) koskevat Hattulan ja Hämeenlinnan lisäksi toki omasta mielestäni yhtä lailla myös Janakkalaa. Tämä 100 000 asukkaan seutukunta on yhtenäinen työssäkäyntialue, jossa jokaisella kunnalla on oma “roolinsa”. Kuntaliitos pilaisi täysin tämän diversiteetin ja seutukunnasta muodostuisi Hämeenlinnan keskusta + epämääräinen kasa lähiöitä. Taloudellisen puolen lisäksi on siis olemassa myös muitakin syitä miksi vastustan sataprosenttisesti kuntaliitosta tällä hetkellä.
Painotan kuitenkin sanoja tällä hetkellä. Näkemykseni ei ole millään tavalla kiveen hakattu enkä pidä itsenäistä Hattulaa sellaisena itseisarvona, että siitä on pidettävä hampaat irvessä kiinni kaikissa olosuhteissa. Maailma muuttuu koko ajan ja jossain vaiheessa kuntaliitoksen edut voivat nousta huomattavasti nykyistä suuremmiksi. Seutuyhteistyön kehittäminen ja tiivistäminen palvelee myös tätä tarkoitusta. Mikäli liitos tulee joskus ajankohtaiseksi, niin säästöjen määrä on suoraan verrannollinen siihen kuinka hyvin ja helposti organisaatiot sekä niiden käyttämät järjestelmät pystytään sulauttamaan yhteen. Yhdessä – mutta erikseen. Siinä on minun mottoni seutuyhteistyön osalta seuraavien 5-10 vuoden ajaksi.
PS. En voi olla nostamatta esiin sitä, että myös tähän kuntaliitoskeskusteluun liittyy vahvasti Hämeenlinnan himoitsema toriparkki. Jos se toteutetaan, pelkkä pääomitustarve vastaa tuloveron korotusta 0,25 prosenttiyksiköllä 4-5 vuoden ajanjaksolla. On siis selvää, että toriparkin myötä hämeenlinnalaisten haaveilema yhdistymishaave karkaa ainakin Hattulan näkökulmasta aina vain kauemmaksi ja kauemmaksi. No, maailma on valintoja täynnä ja kaikki hämeenlinnalaiset ovat aina tervetulleita muuttamaan Hattulan puolelle. 😉