Tässä välissä on pakko ottaa kantaa erääseen yhteiskunnalliseen aiheeseen – nimittäin Veikkaukseen ja sen toimintaan. Henkilökohtaisesti olen jo pitkään ollut selvillä siitä, että kyseinen firma hyödyntää täysin surutta monopoliasemaansa ja laiminlyö kaikki vastuullisuusaspektit (toisin kuin esimerkiksi Alko). Tällä viikolla sosiaalisessa mediassa levisi kuitenkin video, joka vei vastuuttomuuden käsitteen kokonaan uudelle tasolle.
Videolla Veikkauksen varatoimitusjohtaja Velipekka Nummikoski pitää “luentoa” edunsaajajärjestöjen edustajille. Otetaanpa lyhyt lainaus vuoropuhelusta erään yleisön edustajan kanssa:
-Mä en nähnyt sun kättä ylhäällä. Mikset sä pelaa joka viikko (Veikkauksen pelejä)?
-Miks mä pelaisin joka viikko?
-Mä maksan sun palkan.
Siis ihan oikeasti. Tämä on Veikkauksen johdon käsitys vastuullisuudesta. Luennon jatkuessa Nummikoski kertoi täysin avoimesti, että hänen tarkoituksenaan oli luoda huono omatunto sellaisille läsnäolijoille, jotka eivät pelaa Veikkauksen pelejä. Tätä taustaa vasten kohut TV- ja radiomainoksista yms. ovat vain pisara meressä. Firman johdossa ollaan todellakin aivan pihalla siitä miksi Veikkaus on olemassa. Monopolin oikeutus tulee nimenomaan sitä kautta, että se toimii vastuullisesti ja estää ulkomaalaisten “moraalittomien toimijoiden” pääsyn markkinoille. Turha pelko tai toivo. Montaakaan merkittävästi Veikkausta moraalittomampaa toimijaa ei tältä planeetalta löydy.
Tuo yllä mainittu palkanmaksutoteamus sai monet ihmiset takajaloilleen – aivan oikeutetusti. Sosiaalisessa mediassa alkoi levitä peliongelmaisten tai heidän läheistensä videoita, joissa he kertoivat kuka todellisuudessa maksaa Velipekka Nummikosken ja muiden Veikkauksen toimihenkilöiden palkat. Mm. eräällä omalla nimellä esiintyneellään ex-peliongelmaisella on edelleen ulosotossa 250 000 euroa. Lisää hänestä ja muista surullisista elämänkohtaloista voi lukea esimerkiksi täältä, täältä, täältä, täältä ja täältä.
Linkeissä esiintyy kuitenkin ainoastaan jäävuoren huippu. Veikkauksen peleihin hävitään vuositasolla 1,7-1,8 miljardia euroa. THL:n arvion mukaan puolet rahoista eli n. 850 miljoonaa euroa kerätään viideltä prosentilta asiakkaista – pääasiassa ongelmapelaajilta. Tuo 5% vastaa n. 150 000 – 160 000 ihmistä, joten jokainen heistä rahoittaa Veikkauksen toimintaa keskimäärin noin 5000 eurolla vuodessa. Onko heillä todellakin rahaa sellaiseen? Ei ole. Peliongelmaisia löytyy kaikista tuloluokista, mutta erittäin harvalla suomalaisella on oikeasti varaa hävitä 5000 euroa joka vuosi. Yksinkertainen laskutoimitus – 10 vuoden pelikoukussa olemisen jälkeen rahaa on palanut jo 50 000 euroa eli pienen asunnon verran. Näin pitkälle ajautuneita tapauksiakin on Suomessa runsaasti – tuskin kukaan tietää tarkalleen paljonko. Satoja? Aivan varmasti. Tuhansia? Erittäin todennäköisesti. Kymmeniä tuhansia? Hyvin mahdollisesti. Pelkästään Peluuriin ilmoittautuu joka vuosi yli 100 sellaista (uutta) henkilöä, joiden kohdalla pelkkä velkasummakin lasketaan kymmenissä tuhansissa euroissa. Muusta hävitystä omaisuudesta puhumattakaan. Halutaanko heitä lisää? Siltä vaikuttaa.
Veikkauksen toimintaa perustellaan aina sillä miten rahaa käytetään hyviin tarkoituksiin. Aivan totta, niin käytetään. Kuten edellä on selitetty, kyseessä on kuitenkin tulonsiirto hyvin pieneltä joukolta ihmisiä. Lisäksi valtaosa noista tulonsiirron rahoittajista on sellaisia, jotka eivät käy oopperassa, eivät harrasta Veikkauksen sponsoroimaa urheilua tms. He ovat siis täysin nettomaksajan roolissa. Täytyy myös muistaa, että kun tulonsiirto toteutetaan Veikkauksen kautta, satoja miljoonia euroja häviää joka vuosi organisaation rakenteisiin, markkinointiin yms. kuluihin. Täysin vastaavan yhteiskunnallisen tukijärjestelmän voisi toteuttaa erittäin helposti huomattavan paljon nykyistä järkevämmin, kustannustehokkaammin ja ennen kaikkea huomattavasti oikeudenmukaisemmin.
Peliriippuvaisia tulee olemaan aina, se on selvä. Veikkauksen monopolin purkaminen ei ratkaise sitä ongelmaa. Mutta niin kauan kuin meillä on Veikkaus, voitaisiin edes yrittää toimia monopoliajatuksen perusidean mukaisesti ja keskittyä ensisijaisesti toimimaan vastuullisesti ja rajoittamaan pelihaittoja. Ensimmäinen askel tällä tiellä olisi suurimman ongelmalähteen eli rahapeliautomaattien siirtäminen kaupoista ja kioskeista valvottuun ympäristöön. Niin oudolta kuin se saattaa kuulostaakin, niin noin kolmasosalle ongelmapelaajista pääasiallinen ongelmalähde on edelleen nimenomaan fyysiset rahapeliautomaatit.
Asia on siis oikeasti merkityksellinen ja jopa kansalaisaloite asiasta on vireillä. Ikävä kyllä allekirjoitusten keräysaika käy vähiin ja vaikuttaa pahasti siltä, että vaadittavaa määrää nimiä ei saada täyteen. Se on todella sääli, koska viime aikoina on käynyt hyvin selväksi, että minkäänlaista poliittista tukea aloitteelle ei ole luvassa. Kansanedustajat ovat kyllä valmiita tukemaan monenlaisia kansasta nousevia aloitteita, mutta sitten kun puhutaan asiasta, joka heiluttaisi jollain tavalla poliittisten järjestöjen tukijärjestelmää, niin suut kummasti sulkeutuvat. Tämä korruption hyväksyntä ja oman selustan varmistaminen kansanedustajien toimesta on suorastaan kuvottavaa.
Aloitteen “vastustamisen” perustelut ovat surkuhupaisia. Eturivin poliitikoista mm. Mikko Kärnä, Anna Kontula (ja monet muut) ovat puhuneet sen puolesta, että pelikoneet pitää säilyttää aluepoliittisten syiden vuoksi ja että ne ovat tärkeitä muun muassa pienille kaupoille ja kioskeille Veikkauksen maksaman komission vuoksi. Fakta on kuitenkin se, että suurten kaupunkien pelikoneet ovat keskimäärin huomattavasti tuottoisampia kuin pienten paikkakuntien vastaavat. Lukuisat pelikoneet nimenomaan pienillä paikkakunnilla tuottavat “omistajilleen” ainoastaan 1000 – 2000 euroa vuodessa. Samaan aikaan jokainen kone vähentää paikallisten ihmisten ostovoimaa 5000 – 10 000 eurolla vuodessa.
Poikkeuksiakin toki löytyy, mutta isossa kuvassa rahapeliautomaatit ovat nimenomaan tulonsiirto köyhiltä ja syrjäisiltä alueilta poispäin. Siirto tapahtuu kasvukeskuksiin ja niissä järjestettävään kulttuuriin ja liikuntaan. Tämä on ilmeisesti sitä parasta mahdollista aluepolitiikkaa? On tässä maassa paljon järjettömiä asioita – ei voi muuta sanoa.
#pelikoneetkauPOISta
https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3933
Hyvät tekstit Veikkaukseen liittyen Sabelilta ja aiemmin Soininvaaralta. Näyttää siltä, että muille tarkoitus (kerätä rahaa) pyhittää keinot (hankkia se raha moniongelmaisilta köyhiltä).
On aivan selvää, ettei 1,8 Mrd summaa voida kerätä pelikatteena Suomen kokoisesta maasta ilman että vakavat ongelmat hyväksytään. 5% pelaajista häviää puolet peleihin hävitystä rahasta ja juuri tämä pieni vähemmistö tekee pelijärjestelmästä niin kannattavan. Suuri maltilla pelaava enemmistö on taloudelliselta merkitykseltään vähäinen Veikkaukselle ja sen edunsaajille. Ja tämä pieni vähemmistö pelaa rahalla jota sillä ei ole varaa hävitä.
Pöyristyttävää on se, miten laajasti tämä kuvio hyväksytään poliitikkojen ja puolueiden keskuudessa. Vaikka siitä valuisi hyötyä itselle tai lähipiirille, luulisi silti moraalin ja omantunnon menevän hyötymisen edelle.
Kiitos kommentista. Juurikin näin – pöyristyttävää toimintaa päätöksentekijöiltä.