Pidin tämän illan valtuuston kokouksessa melko pitkän ja osittain hyvin kriittisen puheenvuoron kunnan talousasioihin liittyen. Lehdistön vapaudet tuntien en ole lainkaan varma siitä miten esittämiäni asioita mediassa tullaan esittämään. Vai tullaanko esittämään lainkaan – sekin on täysin mahdollista. 😀
Hattulaan.fi näyttää nimittäin ainakin ottaneen itseltäni melko mielenkiintoisen lainauksen toiseen aiheeseen liittyen. Valtuuston käsittelyssä oli myös aloite kokousten videoinnista ja myönnän kyllä, että siinä yhteydessä totesin, että “2000 euron kustannus kokousta kohden voidaan käyttää muuhunkin”. Lause oli kuitenkin ainoastaan osoitus siitä, että kuvaaminen on pakko pystyä tekemään huomattavasti tuota halvemmalla – maksimissaan 2000 euroa vuositasolla. Eli toivottavasti kenellekään ei ole epäselvää, mikä on oma kantani viedointiin. Tallennus pitää saada käyntiin niin pian kuin mahdollista. Se on ainoa tapa saada ihmisiä vastuuseen väitteistä ja näkemyksistä, joita kokouksissa kerta toisensa jälkeen esitetään.
Anyway, koska tuo kokousten videointi odottaa edelleen itseään vähintään ensi kevääseen asti, olen kerännyt tähän kirjoitukseen niitä asioita, joista puhuin kokouksessa talouteen liittyen.
Yleinen taso eli Hattulan toimintakulttuuri talousasioissa:
Omasta mielestäni toimialajohtajilla yksi tärkeimmistä (ellei tärkein) työn osa-alueista on talous. Kuitenkin useiden satojen tuhansien eurojen lisätalousarviot ovat olleet Hattulassa enemmän sääntö kuin poikkeus. Mistä tämä johtuu?
Hattulassa talousarvion sitova määrärahataso valtuustoon nähden on toimialan toimintakate. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että valtuustolla on oikeus maalata ainoastaan todella isolla pensselillä ja kertoa saako esimerkiksi sivistystoimiala käyttää veronmaksajien rahoja 12,5 miljoonaa vai 12,8 miljoonaa. Valtuusto ei voi millään tavalla puuttua siihen mille sektorille tuo ylimääräinen 300 000 euroa käytetään. Meneekö se varhaiskasvatukseen vai perusopetukseen vai liikuntatoimelle? Kaikki tällaiset “pienemmät” yksityiskohdat kuuluvat lautakunnalle ja edelleen viranhaltijoille. Tämä taas johtaa helposti siihen, että toiminta ja rahavirtojen käsittely toimialan sisällä on leväperäistä eikä kestä kriittistä tarkastelua.
Esimerkki 1: Viime vuonna sivistystoimi teki 100 000 euron talousarviomuutoksen, jonka syyksi valtuustolle esitettiin kotikuntakorvaukset. Tosiasiassa kotikuntakorvaukset pysyivät täysin arvioidulla tasolla ja lisärahaa tarvittiin kuljetuskustannuksiin. Omasta mielestäni tämä on pahemman luokan epäkohta ja nostin asian viime keväänä niin tilintarkastajan kuin tarkastuslautakunnan tietoisuuteen. Asia kuitenkin pyyhkäistiin maton alle ilman seuraamuksia. Kuten aiemmin totesin, valtuustoon nähden sitova taso on ainoastaan toimintakate.
Esimerkki 2: Tänä vuonna sivistystoimen henkilöstökustannukset tulevat ylittymään noin 200 000 eurolla. Minkäänlaista lisätalousarviota ei kuitenkaan tarvita, koska erilaisia valtionavustuksia ja hankerahoja on tullut 200 000 euroa enemmän kuin talousarvioon sisällytettiin. Eli siis sivistyspuolella on tehty 4-5 henkilötyövuotta oletettua enemmän, mutta valtuustolle tätä ei tarvitse kertoa. Päättäjille voidaan viestittää, että kaikki meni juuri niin kuin suunniteltiin – paitsi että ei mennyt.
Minun on todella vaikea ymmärtää tällaista tiedon pimittämistä. Ja kaiken tämän takana on siis tuo yksi lause – päätös siitä, että valtuustolle kuuluu ainoastaan toimialakohtainen toimintakate. Millään sitä pienemmillä yksityiskohdilla ei ole mitään väliä. Otetaanpa välikevennys ja analogia kotitalouteen. Jos kotona vaimolle sanoo, että “anna rahaa – sitä tarvitaan kotivakuutukseen”, niin ei sillä rahalla voi mennä ostamaan uusia kalsareita vaikka kuinka olisi tarvetta niille. Tai toki voi, mutta vaimo on varmaan sen jälkeen aika vihainen. Valtuusto sen sijaan ei saa olla vihainen, koska on itse päättänyt, että vain viivan alla olevalla luvulla on väliä.
Olen ehdottomasti sitä mieltä, että Hattulassa pitäisi muuttaa valtuustotason sitovaa määrärahatasoa. Suomessa on erittäin paljon kuntia, joissa sitovuus on viety seuraavalle portaalle eli tulosaluetasolle. Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että talousarviossa nuijitaan sivistystoimialan sijasta erikseen muun muassa perusopetuksen rahallinen kehys ja varhaiskasvatuksen rahallinen kehys. Tällä tavalla toimittaessa valtuusto pystyy ohjailemaan rahavirtoja huomattavasti paremmin ja panostukset kohdistuvat varmasti juuri niille sektoreille mihin valtuutettujen enemmistö ne haluaa. Lisäksi toiminta muuttuu avoimemmaksi ja läpinäkyvämmäksi myös kuntalaisten suuntaan. Toivon suuresti, että esittämäni idea ottaa tuulta alleen ja asiaa muutetaan jo vuoden 2020 talousarviota valmisteltaessa. Nykytilanteessa suurin valta on lautakunnilla, joissa päätäntävaltaa käyttävät monet ei-valtuutetut – periaatteessa siellä voi istua ihan kuka tahansa kuntalainen. Demokraattisesti valitut edustajat delegoivat siis merkittävän osan päätösvallasta henkilöille, joilla ei ole minkäänlaista kuntalaisten tukea takanaan. Ainakin itselläni herää välittömästi yksi kysymys. Miksi ihmeessä?
Epäkohta vuoden 2019 talousarviossa:
Ensi vuoden talousarvio on käyty virkamiesten toimesta moneen kertaan läpi tiheimmällä mahdollisella kammalla. Tästä huolimatta budjetti sisältää edelleen 100 000 euroa sellaista ylimääräistä rahaa, joka pitäisi ehdottomasti poistaa tai siirtää muualle.
Kyse on kotihoidon tuesta, jolle on varattu yhteensä 950 000 euroa ensi vuodelle. Taustatiedoksi todettakoon, että kyseistä tukea voi saada perhe, jossa on vähintään yksi alle kolmevuotias lapsi – omakohtaista kokemusta tästä tukimuodosta löytyy siis ihan riittävästi. 🙂 Vuonna 2016 Hattulassa maksettiin kotihoidon tukea yhteensä 931 000 euroa. Silloin 0-3 -vuotiaita lapsia kunnassa oli noin 400. Vuonna 2017 lasten määrä laski noin 25 henkilöllä ja tukeakin maksettiin ainoastaan 834 000 euroa. Tänä vuonna lasten määrä kunnassa on edelleen pienentynyt (nyt n. 350) ja yhtä lailla myös tukieuroja on kulunut jälleen viime vuotta vähemmän – lopullinen luku asettunee noin 820 000 euroon. Ensi vuonna suuntaus tulee mitä ilmeisimmin olemaan sama, koska lapsiluku pienenee takuuvarmasti.
Miten siis tuo 950 000 euron varaus kotihoidon tuelle on perusteltavissa? Hyvä kysymys, johon ainakaan minulla ei ole vastausta. Tuosta summasta noin 40 000 euron osuus on perusteltu eräillä uusilla järjestelyillä ja sen olen valmis hyväksymään (vaikka epäilenkin suuresti järjestelyn toteutumista). Mutta 910 000 euron “peruspotti” on joka tapauksessa täysin käsittämätön ja perusteeton. Lasten määrä vähenee, työllisyystilanne on hyvä. Onko siis realistista odottaa, että tuki pompsahtaa yhtäkkiä vuoden 2016 tasolle? Minun mielestäni ei. Talousarvion pitäisi olla realistinen arvio tulevasta vuodesta ja realismia on se, että tukea maksetaan ensi vuonna noin 800 000 euroa. Loppu on ilmaa, joka kannattaa poistaa talousarviosta ennen kuin se tuhlataan johonkin muuhun sektoriin.
Myönnän, että olen tiennyt tämän epäkohdan olemassaolosta jo pitkään. En kuitenkaan tarkoituksella puhunut tästä asiasta ennen veroprosenttikeskustelua. Toivoin, että järki olisi siinä kysymyksessä voittanut ja tulopohjaa olisi vahvistettu. Silloin tämä jo budjetissa sisällä ollut raha olisi voitu hyötykäyttää palvelujen parantamiseen.
Minulla oli jo etukäteen tehty suunnitelmakin siitä mihin “ylimääräinen” raha olisi kannattanut sijoittaa. Yksi Hattulan perusopetuksen kulmakivistä on jo 10 vuoden ajan ollut joustavat opetusryhmät yläkoulun kielissä ja matematiikassa. Tämä järjestely on yksi merkittävä tekijä siinä, että meidän nuoremme ovat päässyt sataprosenttisesti toisen asteen opintoihin sisälle ja se on luonut pohjan myös lukion hyvälle menestykselle. Tälle syksylle nämä joustavat ryhmät jouduttiin kuitenkin säästösyistä romuttamaan. Onkin ihan suoranainen vitsi, että vuoden 2018 talousarviokirjassa lukee edelleen näin: “sekä ala- että yläkoulussa pyritään oppilaiden tehokkaaseen oppimiseen jakamalla oppijoita joustaviin ryhmiin omien yksilöllisten taitojensa mukaisesti.” Todellisuus kun on se, että yhdellä kolmasosalla yläkoulun oppilaista ei ole lainkaan joustavaa opetusta ja kahdella kolmasosalla sitä on 2-3 tuntia viikossa. Aiemmin kaikilla oppilailla oli joustavaa ryhmitttelyä noin 10 viikkotuntia.
Nuo edellä mainitut joustavat opetusryhmät olisin siis halunnut palauttaa sillä rahalla, joka oli jo budjetissa sivistystoimelle (perusteettomasti) jyvitetty. Sen lisäksi toinen asia mihin olisin itse osoittanut lisärahaa olisi ollut pienryhmäopetus. Erityisopetuksen tilasta maalaillaan virkamiesten toimesta todella ruusuista kuvaa, mutta kaikilla opettajilla ei ole ihan samanlainen näkemys asiasta. Lisäresurssille olisi todella tarvetta.
Ikävä kyllä oma käsikirjoitukseni kuitenkin petti ja veroprosentti jäi ennalleen. Vaikka puolustan perusopetusta ja sen resursseja henkeen ja vereen, niin uskon myös demokratiaan. Puoluekuri pyllistää edustuksellisen demokratian idealle, mutta siitä huolimatta koen, että demokraattisesti tehtyä päätöstä säästölinjasta pitää noudattaa,. Olisi ollut melko kornia esittää vajaan 100 000 euron lisäystä perusopetukseen, kun viikkoa aiemmin olin itse kunnanhallituksessa tyrmäämässä talouden tasapainottamisen nimissä n. 2000 euron satsauksen omaishoitajien uimahallilippuihin. Toivottavasti kaikki ymmärtävät, että tämä on nyt se tie, joka valittiin sillä hetkellä kun veronkorotukset vedettiin yli. Itse olisin kerännyt mieluummin lisää verotuloja ja maksanut niillä mm. edellä mainitut perusopetuksen lisäpanostukset ja omaishoitajien uimahalliliput. Nyt kuitenkin eletään tehdyn päätöksen mukaan.
Summa summarum – loppujen lopuksi minä siis esitin valtuustossa ainoastaan sen, että nuo ylimääräiset kotihoidontuet poistetaan talousarviosta. Käytännössä se tarkoitti sitä, että sivistystoimialan katetta pienennetäisiin 100 000 eurolla ja kyseisellä summalla parannettaisiin ennakoitua tulosta. Raha siis käytettäisiin talouden vakauttamiseen ja positiivisen tilinpäätöksen varmistamiseen.
Esitykseni meni luonnollisesti äänestykseen ja sen lopputulosta ei liene vaikea arvata. Odottelen yhä edelleen ensimmäistä kertaa, jolloin mikä tahansa minun tekemäni esitys menee läpi.
Keskustelun aikana sain mm. sellaisen vastaväitteen, jonka mukaan varauksen pienentäminen näyttäisi lapsiperheiden suuntaan huonolta ulospäin. Anteeksi kuinka? Hattulan kunta on sitoutunut maksamaan lakisääteisen kotihoidontuen ja sen lisäksi myös Hattula-lisää vähävaraisille perheille. Näihin maksuihin kukaan ei ollut tekemässä yhtään mitään heikennyksiä. Kyse on vain ja ainoastaan realistisesta kirjanpitovarauksesta. Ja osittain myös siitä, että jos toimialan sisällä on ilmaa, lautakunnalla ja virkamiehellä on oikeus käyttää kyseinen raha johonkin toiseen tilikohtaan. Asioista ja niihin liittyvistä faktoista on hankala keskustella, mikäli ihmisten pohjatiedot ovat näin eri tasolla.
Tulevaisuuden investoinnit:
Eräät valtuutetut haluavat jokaisessa tilanteessa nostaa esille sen paljonko Hattulalla on velkaa asukaskohtaisesti jyvitettynä. Sillä pyritään perustelemaan investointien minimointi. Todellisuudessa investointien määrä pitäisi suhteuttaa aina tulevaisuudennäkymiin ja erilaisiin visioihin kunnan elinvoimasta.
Hattulassa ollaan tekemässä isoja päätöksiä kouluinvestointien ja ylipäätään kouluverkon suhteen. Tällä hetkellä kunnassa on noin 9500 asukasta ja asukaskohtainen velka kunnan omassa taseessa on suuruusluokaltaan 3500 euroa. Verrataanpa kahta erilaista ratkaisuvaihtoehtoa.
Vaihtoehto 1: Kunnassa tehdään pakolliset, mutta “huonot” kouluinvestoinnit, joiden hinta on 7 miljoonaa euroa. Asukasluvun putoaminen jatkuu ja viiden vuoden päästä hattulalaisia on enää 8500. Tällöin velkataakka on 4700 euroa per asukas.
Vaihtoehto 2: Kunnassa tehdään paremmat ja kalliimmat kouluinvestoinnit. Hinta on 10 miljoonaa euroa, mutta asukasluku pysyy nykyisellä tasolla (9500 asukasta). Tällöin asukaskohtainen velka on 4200 euroa eli n. 500 euroa vähemmän per asukas.
Kumpi vaihtoehdoista on parempi skenaario? Toivon hartaasti, että tätä näkökulmaa pysähdytään miettimään ihan toden teolla ennen kuin tehdään hätiköityjä päätöksiä ja ajetaan Hattula sellaiseen ahdinkoon, josta ei ole paluuta.