Edellisestä blogikirjoituksesta on kulunut jo liki kolme vuotta. Miksi näin? Syitä on monia, mutta päällimmäisenä lienee klassinen käsite ”ruuhkavuodet”. Ikävä kyllä karu fakta vaan on, että kolme aktiivisesti harrastavaa lasta vie melko tehokkaasti kaiken ylimääräisen vapaa-ajan – varsinkin kun sitä yrittää antaa oman panoksensa myös näihin vapaaehtoisvoimin pyöritettäviin harrastustoimintoihin. Omaan CV:heni voisikin lisätä tällä hetkellä nimityksen joukkueenjohtaja / valmentaja Parolan Visan P2015 ja P2017-joukkueissa. 
Tämä blogi on aikanaan perustettu kahdesta pääsyystä:
- Lisäämään avoimuutta ja toimimaan yhtenä väylänä kertoa kuntalaisille mitä kunnassa tapahtuu
- Nostamaan epäkohtia julkiseen keskusteluun – kirjoituksilla on pari kertaa päästy Hämeen Sanomiin asti
Ikävä kyllä avoimuuden suhteen olen siis joutunut antamaan periksi aikataulusyistä. Politiikassa ja poliittisessa vaikuttamisessa olen kuitenkin pyrkinyt olemaan edelleen vahvasti mukana, vaikka blogi ei olekaan toiminut vaikutusväylänä entiseen malliin. Viimeisin kuuma peruna oli viime vuoden lopulla käyty ”käytäväkeskustelu” eli taistelu siitä kuinka paljon käytävätiloja pitää sisällyttää uuteen suunnitteilla olevaan koulurakennukseen. Osallistuin kyseiseen debattiin vahvasti sosiaalisessa mediassa ja kirjoitin aiheesta Hämeen Sanomien mielipidepalstalle. Ehdin aloittaa myös blogikirjoituksen, mutta lopulta olin vakuuttunut siitä, että järki tulee voittamaan valtuustossa ja siksi kyseinen kirjoitus ei koskaan päätynyt verkkoon asti.
Blogihiljaisuudesta huolimatta vaikutustyötä on siis yritetty tehdä. Osin kyse on toki myös siitä, että kahden valtuustokauden myötä omat verkostoni ja taustalla tapahtuvat vaikutusmahdollisuuteni ovat kasvaneet. Tuoreena valtuutettuna blogikirjoituksia ja julkisuutta tarvittiin jo pelkästään siihen, että minun näkemyksiini suhtauduttiin vakavasti – nyt tilanne on jonkin verran toinen.
Harkitsin noin vuosi sitten vakavasti politiikan jättämistä kuluvan valtuustokauden lopussa – pääasiassa ajankäytöllisistä syistä johtuen. Lopulta päätin kuitenkin pyrkiä vielä jatkokaudelle ja juuri tällä hetkellä päätös ehdokkuudesta tuntuu erittäin oikealta ratkaisulta. Edellä mainittu vääntö yläkoulun suunnitteluun liittyen oli hyvä esimerkki siitä, että koulupuolen asiantuntijoita tarvitaan edelleen valtuustossa. Lisäksi nykyvaltuutetuista kolmasosa jättäytyy pois omasta tahdostaan, ja vaikka uudistuminen onkin hyvä asia, niin mielestäni myös jatkuvuutta tarvitaan.
Huomisen Hattula otti viime kuntavaaleissa tukevan jalansijan Hattulan politiikassa ja nyt pyrkimyksenä on vähintäänkin toistaa sama temppu – miksei jopa parantaa neljän vuoden takaista tulosta? Ainakin omasta mielestäni olemme Mirkan ja Suvi-Marian kanssa pystyneet kuluneen valtuustokauden aikana toteuttamaan hyvin nimenomaan sitä periaatetta, jonka vuoksi tämä ryhmittymä perustettiin. Eli kuten tämän kevään vaalisloganimmekin kuuluu: ”ei puoluepolitiikkaa vaan kuntapolitiikkaa”. Huomisen Hattulan vahvuus on siinä, että meidän ei tarvitse olla jotain mieltä pelkästään sen takia, että puoluestatus velvoittaa.
On täysin mahdollista, että tämä jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi blogikirjoitukseksi ennen vaaleja. Kehotan siksi jo tässä ja nyt kaikkia lukijoita äänestämään. Joko minua, Mirkaa, Suvi-Mariaa tai uusinta vahvistustamme eli Peltolan Tyttiä – tai sitten jotakuta ihan muuta. Vankkumattomana demokratian kannattajana pidän kestämättömänä tilannetta, jossa äänestysprosentti jää alle viidenkymmenen. Edellisissä kuntavaaleissa näin kävi jo 24 kunnassa ja pahoin pelkään, että sama suuntaus jatkuu tänä keväänä entistä vahvempana. Demokratia perustuu sille, että enemmistö ihmisistä päättää miten toimitaan ja jos enemmistö päättää olla äänestämättä, niin silloinhan demokratia ei oikeastaan kunnolla toteudu tai ainakaan valituilla päättäjillä ei ole enemmistön mandaattia tehdä päätöksiä.
Eli äänestäkää hyvät ihmiset – äänestäkää. Tehkää vaalikoneita ja etsikää ehdokkaita, jotka vastaavat teidän omia arvojanne ja ajatuksianne. Lukekaa myös niitä ehdokkaitten perusteluja, koska vaalikoneet on luotu kärjistämään ja kysymyksenasettelut ovat sellaisia, että ne voi ymmärtää hyvin eri tavoilla. 13.4. sitten nähdään minkälaisella miehistöllä Hattulaa luotsataan seuraavat neljä vuotta – ja henkilökohtaisesti toki toivon, että saan olla siinä tiimissä vahvasti mukana.