Viime aikoina Hämeenlinnan seudun paikallismedioissa on alettu nostaa esille erilaisia kehitysprojekteja, jotka vaativat kaupungin ydinkeskustaan sijoitettavan toriparkin toteutuakseen. Niin sanotun ”ykköskorttelin” tarpeet ovat olleet jo pitkään tiedossa, mutta nyt myös torin laidalla sijaitseva Keskustalo tarttui samaan agendaan.
Sehän on toki pelkästään hyvä asia, jos toriparkille on aitoa tarvetta. Samalla kuitenkin nousee esille entistä voimakkaammin kysymys siitä mikä tulee olla kaupungin rooli ja osuus näissä kiinteistökehityshankkeissa.
Tehdäänpä aluksi pientä vertailua toriparkkien toteutustapoihin muissa keskisuurissa kaupungeissa. Esimerkiksi Mikkelissä toriparkin omistaa osakeyhtiö, josta Mikkelin kaupungin osuus on alle 15%. Loppuosa kuuluu asunto-osakeyhtiöille ja yrittäjille. Myös Vaasassa pysäköintilaitoksen pääosakkaita ovat nimenomaan torin ympäristön kiinteistöyhtiöt ja liikelaitokset. Joensuussa toriparkin puolestaan rahoitti ja rakennutti yksinomaan paikallinen osuuskauppa eli kaupunki toimi ainoastaan projektin mahdollistajana.
Ei siis ole mitenkään itsestään selvää, että kaupunki vastaa tällaisesta hankkeesta sataprosenttisesti yksin. Pikemminkin päinvastoin. Tiedän kyllä, että Suomesta löytyy myös sellaisia keskikokoisia kaupunkeja (Lahti, Seinäjoki), joissa toriparkki on yksin kaupungin tai kaupungin omistaman yhtiön hallussa. Ero Hämeenlinnaan syntyy kuitenkin siinä, että niiden taloudelliset näkymät ovat positiivisia. Ne saattavat joskus maksaa itsensä takaisin – toisin kuin Hämeenlinnan toriparkki.
Mitä iloa yhteisestä osakeyhtiöstä sitten olisi Hämeenlinnan tapauksessa? Paljonkin – otetaan kaksi esimerkkiä:
1) Ensimmäinen näkyvä vaikutus on se, että yhteisen yhtiön kautta kiinteistöyhtiöt todellakin sitoutuvat toteuttamaan suunnitelmansa. Tällä hetkellä on toki paljon puhetta mutta vain vähän villoja. Entä jos kiinteistöyhtiöt lyövätkin syystä tai toisesta omat hankkeensa jäihin? Pahimmillaan ollaan tilanteessa, jossa Hämeenlinnan keskustassa on kaupungin kokonaan rahoittama toriparkki, mutta muilta osin keskusta on jämähtänyt nykyiselleen (eli johonkin 1980-luvulle?). Jos kiinteistöyhtiöt ovat toriparkin osakkaita, niin niiden on käytännössä ”pakko” viedä eteenpäin myös omia hankkeitaan.
2) Velvoitepaikkamallissa kiinteistöyhtiöt pääsevät ostamaan pysäköintipaikkoja 30 000 euron hinnalla vaikka todelliset kustannukset tulevat olemaan vähintään 50 000 euroa per paikka. Osakkaille rakentamiskustannukset jyvitettäisiin luonnollisesti täysimääräisinä, joten pysäköintiyhtiön taloudellinen tilanne olisi jo lähtökohtaisesti parempi, kun velvoitepaikoista ei kerry kattamatonta alijäämää.
Yhteisen osakeyhtiön kautta keskustan kehittyminen olisi siis huomattavasti varmemmalla pohjalla ja samalla pysäköintiyhtiön ja sitä kautta myös kaupungin taloudelliset riskit pienisivät merkittävästi.
Seuraava ihmetyksenaihe on tietenkin se, että miksi tällaista yhteisyhtiötä ei ole missään vaiheessa otettu esille. Yleisötilaisuuksissa puhutaan vain ja ainoastaan velvoitepaikkamallista, konsulttilaskennat on tehty velvoitepaikkamallille ja kiinteistöyhtiöiden osalta on kartoitettu kiinnostusta nimenomaan velvoitepaikkamalliin liittyen. Yritin tiedustella asiaa kaupunginhallituksen puheenjohtaja Sari Rautiolta, mutta hän väisti kysymykseni ja vetosi siihen, että mitään esitystä toriparkin rahoituksesta ei ole vielä tehty. Ei ole tehty ei, mutta siitä huolimatta pelkästään tuota velvoitepaikkamallia esitellään jokaisessa välissä. Mistä se kertoo?
Omasta mielestäni vastaus edelliseen kysymykseen on päivänselvä. Kuten konsultit ovat jo vuonna 2015 laskeneet, toriparkki on taloudellisessa mielessä täysi katastrofi. Minimissään 9 miljoonan pääomitustarve tekee hankkeesta sellaisen, että vapaa yksityinen raha pysyttelee visusti etäällä. No, toki kiinteistöyhtiöt voisivat nähdä sen silti parempana investointina kuin omien pysäköintipaikkojen rakentamisen. Ongelma syntyy kuitenkin siitä, että jossain vaiheessa ja jostain syystä esiin on nostettu tämä velvoitepaikkavaihtoehto. Ja sen jälkeen kun valtuusto naulasi viime keväänä velvoitepaikan hinnaksi 30 000 euroa (vastaesitys oli 50 000 euroa), asiasta tuli puhdas taloudellinen kysymys.
Otetaan esimerkki. Kiinteistöyhtiö tarvitsee 50 pysäköintipaikkaa. Velvoitepaikkahinnalla kustannus on 1,5 miljoonaa – toriparkin osakkaana vähintään 2,5 miljoonaa. Kyllä tuon miljoonan takia kannattaa jo vähän ”uhkailla, kiristää ja lahjoa” päättäjiä. Termi on lainausmerkeissä, koska en väitä että mitään konkreettista korruptiota on välttämättä taustalla. Tällä hetkellä tuntuu siltä, että keskusta on niin herkkä aihe, että päättäjille riittää toteamus siitä, että ”me ei leikitä teidän hiekkalaatikolla, jos te ette tee mitä me halutaan”.
Fakta on kuitenkin se, että esimerkiksi keskustalon kiinteistöyhtiön visio on myydä omat pysäköintipaikkansa rakennuskäyttöön ulkopuoliselle taholle ja ostaa velvoitepysäköinti halvemmalla toriparkista (HäSa 30.9.). Kyseessä on siis silkkaa puhdasta rahaa yhtiölle ilman pienintäkään riskiä. Ei ihme, että asia kiinnostaa.
Kaupungin osalta ensimmäinen virhe on siis tehty siinä, että tähän velvoitepaikkapelleilyyn on ylipäätään lähdetty mukaan. Vielä pahempi virhe tehtiin noiden velvoitepaikkojen hinnoittelussa. Jos hinta toriparkin osalta olisi nyt 50 000 euroa per paikka, niin osakkuuskin saattaisi tuntua huomattavasti harkittavammalta vaihtoehdolta kiinteistöyhtiöiden silmissä. Sitä miljoonan (tai miljoonien) ylimääräistä voittomarginaalia kun ei olisi olemassa.
Tässä kohdassa ainoa suoraselkäinen ratkaisu kaupungilta olisi vetää tikkari pois kiinteistöyhtiöiden suusta ja todeta yksiselitteisesti, että toriparkkia ei tule ellei yhteisyhtiötä saada jalkeille. Piste. Muusta ei keskustella. Sillä tavoin lopetettaisiin ilmaisen rahan pumppaaminen kaupungilta kiinteistöyhtiöille ja mitattaisiin todellinen kiinnostus asiaa kohtaan.
Minä en henkilökohtaisesti pidä toriparkkia minkäänlaisena elinvoimahankkeena ja toivoisin, että Hämeenlinnan keskustaa lähdettäisiin kehittämään muut kärjet edellä. Jos kuitenkin toriparkkihanketta viedään eteenpäin, niin ensisijaisen tärkeää on se, että projektin taloudellinen selusta on turvattu. Rahoituspuolen ongelmat saattavat nimittäin kantautua paitsi hämeenlinnalaisten niin jopa myös meidän hattulalaistenkin maksettavaksi vielä jonain (vähemmän) kauniina päivänä. Mikäli siis keskustan kiinteistöyhtiöillä on aitoa kiinnostusta toriparkkia ja omien kiinteistöjensä kehittämistä kohtaan, niin heidät pitäisi olla kohtuullisen helppo puhua myös esittämäni kaltaiseen yhteisyhtiöhankkeeseen mukaan. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan. 😐
PS. Kuntalaisaloite kansanäänestyksen järjestämisestä toriparkin rakentamista koskien on kerännyt jo pitkälti yli 2200 allekirjoitusta. Kun 2300 ylittyy, valtuuston on pakko ottaa kantaa aloitteeseen. Odotan mielenkiinnolla kuinka moni nykyisistä valtuutetuista on valmis tekemään sellaisen poliittisen itsemurhan, että hylkää kansanäänestyksen ja ilman kansan tahdon selvittämistä puoltaa toriparkin rakentamista. Seuraavat kuntavaalit odottavat kuitenkin jo nurkan takana.
Tästä pääsee allekirjoittamaan aloitteen, jos sitä ei ole vielä tehnyt: https://www.kuntalaisaloite.fi/fi/aloite/10254